Olen tietoisesti pitänyt tämän blogin sisällön pääasiassa kevyenlaisena ja osin vähän huumoripitoisenakin. Joskus kuitenkin helpottaa kun saa purkaa asioita ihan kunnolla. Pääsiäinen ja sen jälkeinen viikko ovat olleet hirvittävän raskaita. Toinen pikkuisista rotistamme on ollut vakavasti sairaana. Lääkärikäynti oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Päätimme vielä yrittää saada rotan jotenkin toipumaan kotihoidolla vaikka se epätodennäköistä olikin. Huoli rotan kunnosta on painanut päivittäin mieltäni. Vala-rotan huonon kunnon lisäksi huomasimme perjantaina että toisella rotallamme on vatsassa patti sekä kummallakin on jotakin ulkoloisia. Viikonloppu siis kului varsin hysteerisessä mielentilassa. Eläimet ovat ns. heikko kohtani. En pysty katsomaan edes eläindokumentteja itkemättä.
Tänään eläinlääkäri vahvisti Taylan maitorauhaskasvaimen ja antoi rottatäihin loishäädön. Pikku-Valan jouduimme päästämään viimeiselle matkalle. Lemmikeistä luopuminen on minulle aina hirveän tuskallista koska kiinnyn niihin niin kovasti. Ehkä saamme pitää toisen rottaneidin vielä hetken luonamme ennenkuin eron aika tulee. Taylan vauhti ei ainakaan ole hidastunut kasvaimen myötä yhtään vaikka neiti on jo yli kaksivuotias. Lemmikin menetyksestä huolimatta haluan antaa ison kiitoksen meitä palvelleelle Veterin henkilökunnalle joka osoitti todellista välittämistä eläimiä ja heidän omistajiaan kohtaan! Kiitos!
IN ENGLISH
I have knowingly kept the content of this blog rather light and sometimes even a bit amusing. However sometimes it makes me feel better if I can write about what I really feel. Easter and week after it have been really terribly exhausting for me. Our little Vala rat has been seriously ill. We took her to the vet a week ago and it was next to nothing. We decided to see if we can make her better at home even though it was pretty uncertain. Worry about the well-being of our rat has been heavy on my shoulders every day. In addition to that we also noticed on friday that our other rat has big lump on her belly and both of them have mites. So our weekend was rather hysterical. Animals are my weak spot. I can’t even watch animal documentaries without crying.
Today the vet confirmed that Tayla has tumor on her belly and gave treatment for rat lice. But our little Vala we had to send on her last journey. Letting pets go is always very painfull to me. I get attached to them so much. Perhaps we get to keep our other rat little while longer before she has to go. Atleast the tumor hasn’t slowed her down at all even though she is already over two years old. Despite of the loss of our beloved Vala I have to say huge thanks to the Veter animal clinic that we took our pets today. Their staff showed true caring about the animals and their owners! Thank you!
Vala riippumatossa, lempipaikassaan /
Vala in a hammock, her favourite spot
Vala the rat & Taku the cat
Voi pientä Valaa. Mäkin olen herkistynyt kaikille eläinjutuille oman koiran myötä, ei pysty yhtään katsomaan mitään missä satutetaan tai kohdellaan huonosti eläimiä tai edes lukemaan niistä. Voimia teille! Ihana tuo viimeinen kuva :)
oh, I’m so sorry about your dear little Vala! What a cutie!!! Glad they were able to treat Tayla!!
Voi ei, paljon voimia! :( Vaikka oman koiran lopetuksestakin on jo kohta 3 vuotta aikaa, silti aina kyyneleet valuvat yhä kun muistelen sitä, tai edes hellin toista koiraa.
Heli Tee – Niin, eikä tarvitse olla kyse edes ihmisen aiheuttamasta kärsimyksestä. Yhtä lailla itkettää dokkarit jossa luonto hoitaa heikomman yksilön pois päiviltä. Eläimet on ihania mutta niistä luopuminen on rankkaa.
Debi – Vala was a cutie, and she had her fun little ways. She used to love to do something we called “cleaning the cage”. She used to push the sawdust around and make little piles of it. She also always threw stuff out of the cage while cleaning. Tayla is ok for now, she is able to live with the tumor as long as it doesn’t bother her. They could have also operated and cut the tumor out, but the case quite often is that it returns soon after operation. That is why we decided that we’re just keeping our eye on it for now. These “breast”tumors are common with female rats.
Sara – Kiitos. Onneksi rakkaista lemmikeistä jää sentään ihanat muistot jäljelle.
Nina – Joo sitä mekin toivotaan, tytöt kuitenkin olivat sisaruksia niin kieltämättä vähän pelottaa jos toinen kaipaa liikaa ja riutuu siihen. Yritetään pitää sille seuraa nyt kovasti ettei tunne itseään liian yksinäiseksi, rotat kun niin kovin seurallisia eläimiä.
Voi miten surullista. Toivottavasti Tayla ei ala liikaa kaivata ystäväänsä vaan parantuu ja pysyy iloisena pikku rottana.
Ei tämä koskaan tule helpommaksi, vaikka tietää että toinen on nyt paremmassa paikassa ilman kipuja. :'(
Hyvää matkaa pikkuinen <3
Sanna – Ei tule ei, olen nyt lähettänyt matkalle kaksi kissaa ja kaksi rottaa. Ja aina näinä hetkinä päätän että enää lisää lemmikkejä ei tule koska niistä luopuminen on niin vaikeaa. Ja vaikka lemmikin kaipaus ei koskaan unohdu niin se suru kumminkin jotenkin unohtuu ja sitten pian taas alkaa tehdä mieli uutta lemmikkiä. Koska on ne sitten kuitenkin vaan niin ihania, kaikki omanlaisiaan. Sanotaan että eläimiä ei saisi persoonallistaa, mutta kyllä niillä minusta on persoona. Jokaisella on omat tavat, omat lempparit ja tietynlainen juuri sille yksilölle ominainen käytös.
Voi ei, voimia! Rakkaan lemmikin hyvästeleminen on yksi raskaimmista asioista joita itsekin olen joutunut kokemaan. Onneksi muistot meillä on aina ja ajan myötä surukin haalistuu helläksi kaipaukseksi. Toivottavasti toinen pikkuinen vielä toipuu! Lämmin halaus täältäpäin. <3
Aaaw, sorry to hear so. Really sad. *virtual hugs*
Surullista. :( Minullakin on muutama rotta aikanaan ollut ja ne todella jättävät jälkensä sydämeen. Viimeisen rottani kuoleman jälkeen näin vielä monta vuotta myöhemmin unen, jossa yritin pitää rottaa käsissä ja se vain jotenkin valui pois ja katosi. :( Ihania elukoita.
Eirene – Niinhän se on. Ei tuolla toisella ole mitään hätää, kasvain ei vielä vaivaa ja ne täitkin ovat varmasti parin viikon päästä muisto vain.
superheidi – Thank you, loosing pets is always very sad. But atleast we still have one charming little rat girl and one cat queen.
Magdalena Hai – Ne on kyllä hurmaavia veijareita, keksivät temppuja ja tuijottavat niillä nappisilmillään.
Kiitos kaikille tuestanne ja ihanista viesteistänne! Thank you all for your support and sweet messages!
Voi ei :(. Luopumisen tuskaan auttaa kai vain aika, mutta tarjoan silti piristykseksi blogissani olevia etikettisääntöjä naisille. Ehkä oletkin ne jo nähnyt, mutta silti. (Olen niin huono lohduttamaan.)
Aw, I’m sorry, Rhia. It’s always hard when a pet dies.
Hehkuvainen – Hyvin pienet asiat ovat jo hyvinkin lohduttavia. Ei tarvitse sanoa edes mitään erityisen syvällistä. Itse olen kiitollinen jokaisesta pienestäkin viestistä.
Camelia Crinoline – Indeed it is. We are feeling a bit better now, we are just worried about our other little ratgirl. We hope that she doesn’t feel too lonely now when her sister is gone.
I’m so sorry about your rat Rhia. I had one once and I left it with my aunt. She accidentally lift it out in the hot weather and it died. Hope you’re feeling better about the whole situation soon.
Dear Rhia, I feel for you and your little animal family. You will be missing your darling friend and I’m so sorry to hear your other furry friend is poorly. The pics are so lovely, thank you so much for sharing them. I had a similar experience with my daughter’s lovely mouse girlfriend, Munch, about 3 weeks ago. The neighbour’s cat sleeps over sometimes … and well I rescued Munch in time but I took her to the vet for a prognosis and it wasn’t very hopeful so we said our farewells. She wasn’t mine, but I was so fond of her … I’m thinking of getting my own now because my daughter is happy to just have a guinea pig now. Big hugs to you my lovely friend.
Sheila – Oh no! That sounds just so tragic! I’m starting to feel better, even though we still miss our little Vala-girl.
Desiree – Thank you for your kind words. Little pets like this are always difficult, they stay with us such a small time. And are prone to accidents like you described. My friend once lost a kitten when their kitchen bench fell over, right ontop of that poor kitty. But life must go on with the rest of us. Thankfully finnish summer is coming and that makes me feel much better!